Aarnion Jäänäkijä

Päiväkirja

12.10.2024 – Klipperi surisee ja karvat pöllyy

Jokavuotinen projekti, kun kerran suomenhevosia on tallin kerännyt täyteen, on klippaus. Kas, kun suomenhevonen on siitä mahtava rotu, jotta se on sopeutunut aivan kaikkeen keliin ja tilanteeseen. On se sitten pieniä mummoja vaakatasossa, hurrikaanin lailla tallia lakaiseva tallityttö tai pakkanen. Koska Näkkis on kaikessa suurenmoisessaan persoonassaan vastarannan kiiski, on se myös sovinnossa kasvattaa karvat vasta sitten kun lumi on maassa. Vaikkei lunta vielä ole näkynyt mailla halmeille, oli Näkkiksen ulkomuoto lähellä mammuttia pitkine pakarakarvoineen jotka lepattaa tuulessa kuin sotaviirit. Ja hikee puskee jo työnteon ajattelustakin. Siispä, tamma oli ensimmäisenä klipperijonossa kun masiinaa kaivettiin kesän jäljiltä esiin kaapin perukoilta.

Näkkis oli varsin tyytymätön tilanteeseensa, keskeytinhän sen iltapäivän heiniltä taluttaakseni tamman pesariin. Happamana kuin hapankerma se katseli puuhiani kovin epäilevänä, arvaten että jotain epämieluisaa olisi sen pään menoksi tuloillaan kunhan saisin roippeeni kasattua. Koska tamman loimitus on ollut aina täyttä painajaista, kokoklippauksen sijaan aioin klipata ns. loimiklippauksen. Silloin lavat ja kaula saavat kaipaamaansa happea, mutta selkään jää vielä sopivan paksu turkki suojaamaan arvon myrtsinaaman ahteria tuulelta ja tuiskulta. Positiivista, Näkkis jakoi jopa alkuun seistä paikallaan, kunnes kutina alkoi viemään voiton ja levoton liikehdintä surinamasiinan kutittelusta ahdistuneena. Luojalle kiitos, joku oli edes terottanut klipperin edellisen käytön jäljiltä, ja homma sujui varsin vikkelään. Vain pään ajelu oli liikaa, joten klippasin vain leukaperiä pitkin ja totesin kaikkien mielenterveyden vuoksi homman olevan valmis. Vielä kevyt pesu, villaloimi niskaan ja takaisin heinille. Kiukkuisena piehtaroituaan hetken Näkkis ravisteli kaiken irtoavan (luojan kiitos loimi pysyi ehjänä, vielä) ja jatkoi sitten evästystään siitä mihin se joutui ihmisen haihattelujen takia keskeyttämään.

05.11.2024 – Hölkällä

Vaikkei Näkkis enää olekaan aktiivisessa treenissä, on se kuitenkin edelleen liikkeessä useamman kerran viikossa ja osallistuu myös toisinaan kilpailuihin jos autossa sattuu olemaan tilaa. Ikä ei tammalle ole tuonut lisää kärsivällisyyttä, mutta onhan se edes kaunis katsella ja kilpaurakin on ollut varsin mukiin menevä. Maastoilu on aina ollut tammalle se ehdoton lemppari puuha ihmisen kanssa, kaikki muu onkin joko raskasta tai epäilyttävää. Pointsit siitä Nääkikselle, sitä ei ainakaan pääse huijaamaan vahingossa työntekoon.

Koska lunta (yritti) sadella suomen kamaralle, oli suurin osa liikkuvista hevosista hölkkäillyt jo maneesissa tälle päivälle. Näkkäri kyllä nostelee tarvittaessa jalkojaan kaviouralla seinien sisälläkin, mutta koska juuri nyt ei taivaalta tullut mitään, päätin lähteä tammalla maastoon availemaan hiukan lihaksia reippaammassa askellajissa. Klipattu tamma oli nopeasti varustettuna, eikä aikaakaan kun kiipesin jo suurehkon tamman satulan kyytiin. Lyhensin jalustimia hiukan, jonka ajan tamma kumma kullä jaksoi odottaa paikallaan. Oletusarvo tuo ei ole huonoina päivinä, mutta selkeästi tänään maastoilu ei ollut tammankaan mielestä kamala vaihtoehto. Käänsin tamman tallin takaa lähtevälle peltotielle, joka kiemurtelee kesälaidunten välistä ennen kuin sukeltaa puiden väliin. Yhdystien päästä pääsin siirtymään hiekkatielle, jossa liikenteen vähyyden vuoksi saa ottaa hiukan reippaampaa askellajia. Näkkäri liikkui vetreästi, ja jopa rouva aina naama kireenä katseli korvat rennosti sivulla lerppuen maisemi. Laukkapätkä sai tammaan hiukan lisää vauhtia, mutta pienillä pidätteillä vauhti pysyi ihan siedettävänä. Peltojen laidassa näkyi myös kolmen peuran lauma, joita Näkkäri jäi hetkeksi tuumailemaan ennen kuin jatkoi taas matkaa.

Tallille kävelimme ylimääräiset lämmot pois, rennosti pitkin ohjin. Näkkäri oli yllätävän yhteistyöhaluinen koko matkan, ja kaivelinkin sille tallille päästyäni muutaman porkkanan juuri tulleesta porkkanakuormasta. Varsin tyytyväisenä itseensä se jäi lepäilemään karsinaan hetkeksi, ennen kuin se lähtisi vielä ulkoilemaan hetkeksi.

Ei valmennusmerkintöjä.