Pöystilän Hallusinaatio

Päiväkirja

21.07.2023 – Pimeää on..

Syksy ei kai ihan vielä ole tulossa, muttei se kaukanakaan ole. Sateet olivat piinanneet jo useamman päivän, mutta onneksi Aarniometsän maneesi on tarjonnut kuivat treeniolosuhteet hevosille ja sokerista tehdyille ratsastajille. Nikkeä on valmisteltu jo tovi laatuarvostelutilaisuuteen, ja vihdoinkin se on aikeissa ilmoittaa seuraavan kuun arvostelutilaisuuteen. Oriin perustreeniin on kuulunut kunnon ylläpitäminen maastoilemalla, kerran viikossa hyppääminen sekä muutama koulurataharjoitus. Tälle päivälle olin suunnitellut maastoilua, mutta kun sää oli kurjempi kuin lokakuussa päätin illalla viimeisenä ottaa oriin vielä liikkumaan maneesiin.

Varustin oriin koulusatulalla ja nivelsuitsilla, jalkoihin laitoin vielä koulusuojat. Ori pärski innokkaana, eikä onneksi juurikaan välittänyt vaikka tuuli ravistelikin maneesin kattoa taluttaessani sen nousujakkaran viereen. Punainen ratsuni odotti maltillisesti jotta pääsin selkään ja aloitinkin kävellen aluksi kunnon alkukäynnit. Onhan Nikke kuitenkin jo 19v joten se tarvitsee hyvän alkuverkan jottei kipeytyisi. Ottaessani ohjat käteen, tunsin oriin virkoavan entisestään odottavaisena. Tein alkuun siirtymisiä ravissa ja käynnissä ratsastaen oria hieman pidemmäksi jolloin liikekin sai lisää elastisuutta. Tein ravissa muutaman sulkutaivutuksen kumpaankin suuntaan. Laukat otin pääty ympyrälle pitäen pakettia hyvin kasassa. Ori vastasi kivasti apuihini ja kokosikin liikettään.

Juuri kun olin ottamassa vielä yhden kierroksen laukassa, räpsähti maneesin valot kerran. Sitten toisenkin kerran. Ja pimeys valtasi maneesin. Pidätin oria välittämästi, sillä kirkkaudesta pimeyteen siirtyminen yhtäkkisesti aiheutti hetkittäisen sokeutumisen. Onneksi luottavaisena oriina Nikke tiputti käyntiin ja seisahtui ympärilleen pälyilemään. Onneksi maneesin ulko-oven yläpuolella kajasti hätäuloskäynnin valo, joten suuntasimme sitä kohti. Hiukan Nikke säpsähteli pimeydessä ulkona möyryyvää tuulta, mutta käveli kuitenkin maneesin ovelle. "Jahas, se treeni kai oli sitten siinä" totesin oriille joka pärskähti terävästi takaisin. Kävelimme hetken tallin pihalla tuulesta välittämättä kunnes talutin oriin sisälle ja omaan karsinaansa. Yöheinät hevoset saavat tunnin kuluttua, mutta ori jäi tyytyväisenä nuokkumaan karsinaansa hoidettuani sen yökuntoon. Käärin vielä yöksi lämpöpintelit ikäoriin jalkoihin, tärkeää se on hevosen terveydestä huolehtia vaikka aktiiviura onkin jo takana päin.

Valmennukset

24.06.2023 – Demoratsukkona

Nykyisin etäyhteyksin on helppo saada mieleisensä valmentaja melkein tallille paikanpäälle. Joskus sitä kuitenkin tulee lähdettyä ihan vartavasten reissun päälle kun on tiedossa lähialueella olevan joku harvinaisempi valmentaja. Olimmekin saaneet kutsun Robert Blackin valmennukseen, kuulun birttiläisen kouluratsastajan tullessa Suomeen pitämään kouluratsastusklinikkaa.

Nikke oli valmennusaamuna ollut muutaman tunnin ulkoilemassa ennen kuin hain sen sisälle kuntoon laitettavaksi matkalle. Onneksi ori oli varsin puhdas, joten kevyt harjaus ja harjan letittäminen ranskalaiselle letille riitti. Edellispäivänä ori oli käynyt vaahtokylvyssä joten jouhetkin oli selvitetty jo valmiiksi. Laitoin orille kuljetuksen ajaksi kevyen verkkoloimen ja kaikkiin jalkoihin kuljetus-suojat. Myös ruunikko Kuutamolla -ori lähti samalla kuljetuksella mukaan valmennukseen.

Paikanpäällä varustin pehmeästi hörisevän oriin ja lähdin verkkaamaan ulkokentälle. Valmennus itsessään pidettäisiin maneesissa. Olimme hyvin aikataulussa joten kävelin Niken kanssa pitkät alkukäynnit. Utelias ori seurasi ympäristöään ja välillä hirnahtikin ohikulkeville hevosille, mutta muuten se käyttäytyi mallikkaasti. Itse valmennus sujui loistavasti! Robert oli meidän klinikan teemaksi valinnut laukanvaihdot, ja nekös olivat Niken mieleen. Ori näytti hienoja laukanvaihtoja sekä koottua laukkaa. Lopuksi Robertin ohjaamana teimme jopa sarjavaihtoja joka neljännellä askeleella. Ei joka Suomenhevonen tähän taivu!

Kotitallille päästyäni juotin oriin mash -vedellä ja huuhtelin jo kuivahtaneet hiet orin kupeilta pois. Niken kanssa on kyllä joka kerta yhtä mukava lähteä reissuun, harmi kun orilla alkaa olla jo ikää ja isoimmat kilpailut ovat jo takana päin. Loppupäiväksi Nikke pääsi laiduntaan pienelle nurmilohkolle. Tyytyväisenä pärskien se kävi ensin piehtaroimassa ja sitten alkoi laiduntaan.