Aarnion Llewellyn

Lella on pieneksi poniksi sopivasti haastava, muttei kuitenkaan vaikea tai mahdoton. Se vain on omanlaisensa persoona muiden joukossa. Käsiteltäessä Lella on varsin reaktiivinen kuten welshponit usein ovatkin, mutta kuitenkin hyvin älykäs poni jota ei helpolla huijata. Tamma on tarkkaavainen ympäristönsä suhteen ja saattaa reagoida nopeasti uusiin ärsykkeisiin. Tämä vaatii hoitajaltaan kärsivällisyyttä ja taitoa, mutta samalla tekee Lellasta erittäin valppaan ja oppimishaluisen ponin. Uusien asioiden opettaminen on loppujenlopuksi helppoa sillä tamma oppii toistoista hurjan helposti kunhan vain saa ideasta kiinni.

Hoidettaessa Lella voi olla hieman levoton, erityisesti jos tiedossa on ruokailuajan lähestyminen tai jopa ruokakärryn kolina jo kuuluu tallikäytävän perältä. Tamma on hyvin perso ruoan perään ja saattaa tarkkailla herkkujen lähettyvillä oloa, ihan varuiksi vain jottei mitään syötävää pääse tarkkaavaisten silmien ohitse. Tämän vuoksi hoitotilanteissa on hyvä olla tarkkana, ettei Lella syö mitään ei-toivottua kuten harjapakin sisältöä tai hoitajan takinhelmaa.

Ratsuna kouluraidoissa Lella on älykäs ja herkkä avuille. Ratsastajan tulisi ajatella ennemmin apujen antoa kuin käyttää niitä, jottei herkkäsieluinen poni mene aivan lukkoon. Se tekeekin Lellasta potentiaalisen ruusukehain, ja vain taivas on rajana uusien asioiden opettamisessa. Huvin vuoksi tallin ratsuttaja Elina opettikin tammalle laukanvaihdot, sillä joku heitti huumorilla kentän laidalta ettei se nyt niin hyvä voi olla. Lella tekee jopa muutaman vaihdon sarjana joka toiselle askeleelle! Esteillä Lella on reaktiivinen ja innokas hyppäämään, eikä sovellu lainkaan kokemattomalle tai aralle ratsastajalle. Tamma on rohkea ja valmis hyppäämään haastaviakin esteitä, eikä sen hyppytekniikkakaan ole huonoimmasta päästä. Herkkänä ponina se ei siedä ollenkaan voimakasta eteenratsastusta ja harvoin sille onkaan edes tarvetta tamman omatessa eteenpäin pyrkivät suuret liikkeet.

Maastoon tamma ei ole se ykkösvaihtoehto, sillä avoimessa maastossa poni ottaa kierroksia aivan liikaa. Poni on varsin säikkyä mallia, eikä se juurikaan välitä ratsastajansa yrityksistä jarruttaa jos sen korvien välissä aktivoituu "juokse ja pakene" -moodi. Maastoesteillä tama vaatii osaavan ratsastajan. Kyllä se ylitse pääsee, mutta hallinta onkin sitten aivan toinen asia.

Muiden hevosten kanssa Lella on sosiaalinen ja laiduntaakin mielellään kesällä. Tamma on varsin leikkisä laumassa ja onkin aina mukana kun vauhti hiukankin kiihtyy. Kilpailupaikoilla Lella saattaa olla jännittynyt ja se yleensä näkyy myös suorituksessa. Ratsastajalta vaaditaankin paljon jotta tamman saa näyttämään radalla parastaan. Ja kun siihen pääsee, onkin poni varsin näyttävä kapistus. Kunniakierrokselle tamman kanssa ei lähdetä, ellei välttämättä halua maistaa kentän hiekkaa. Hevosautossa Lella on usein melko rauhaton matkustaja ja tarvitseekin aina tyynen kaverin joka ei stressaa tamman käytöksestä. Lellalle pitää laittaa aina korkeat kuljetussuojat ja sen kanssa on käytetty varuiksi nahkariimua kuljettaessa. Autoon tamma onneksi kävelee sujuvasti, vaikkei sielä selkeästikään viihdy.