Liolita Ree

Päiväkirja

05.08.2023 – Maailman monin poni

Lita on aivan kuin sarjakuvien Polle. Se löytää aina tiensä sinne missä on ruokaa, se osaa metkuja vinon pinon mutta loppujen lopuksi se on vain pieni poni jolla on suuri sydän. Lita näyttikin taas parhaat puolensa tallin ikuisena maskottina olemalla loppukesästä Veitjärven torilla kesätapahtumassa talutusratsuna. Päivä alkoi perinteisesti yöllä itsensä laitumella sotkeneen valkoisen satuponin kuuraamisella. Tästä ja puolesta litrasta Showshine kiilloketta myöhemmin, poni olikin varsin edustuskuntoinen. Satula ja suitset vain matkaan, ja poni tietenkin.

Vaikka aurinko porotti korkealla ja lämpötila lähenteli jo hellelukemia, jaksoi Lita suorittaa koko päivän esimerkillisesti. Jälleen saimme uusia ponityttöjä ja -poikia vinon pinon. Osaahan Lita hurmata suurilla silmillään ihan jokaisen lapsen ja lapsenmielisen. Pieni maksu kierroksesta toki kerättiin, mutta siitä oli jo ponin kanssa sovintona osuus porkkanarahastoon. Päivän päätteeksi Lita pääsi karsinaan lepäämään pienen heinäannoksen kanssa. Kyllähän raskas päivä näkyi parikymppisessä ponissa kauas, mutta korvat höröllä se lähti reippaasti vielä laitumelle yöksi. Ihan kaiken varuiksi se karautti portilta laukassa muun lauman luokse, ettei hullut ihmiset keksisi enään mitään ylimääräsitä pienen ponin pään menoksi. Kuten vaikkapa töihin lähtöä.

12.09.2023 – Aivan tavallinen päivä

Koska pikkuinen koko on ajoittain hieman rajoittava tekijä kun puhutaan aktiivisesta kilpailemisesta ja treenaamisesta, joskus saa olla kekseliäs jotta tallin pienimmätkin liikkuisivat mahdollisimman monipuolisesti. Toki suurin painoarvo on isoilla poneilla, mutta jokainen hevonen kuitenkin ansaitsee yhtä hyvää kohtelua. Lita on varmasti jokaisen suosikkiponi, vaikkei sen selkään olisikaan asiaa. Itse olen onneksi pysynyt ponikokoisena, mutta vaihtelun vuoksi otin tämän päivän liikutuksen suunnitelmaksi juoksutuksen kahdella ohjalla. Se miksei Litaa olla koskaan opetettu kärryjen eteen, on vain monen sattumuksen sarjaa. Toimivana ja kilttinä ponina se olisi varmasti oppinut nopeasti senkin homman. Nyt kuitenkin jo 20v se vietti lähinnä eläkepäiviä liikkuen aina välillä kevyesti.

Puin tammalle suitset päähän, ohjasajovyön selkään ja pujottelin pitkät ajo-ohjat renkaista läpi. Talutin innokkaan kimon ponin ulkokentälle ja muutaman kierroksen käveltyämme alkulämmöiksi, aloin tehdä Litan kanssa suurta ympyrää, jolle ajoitin säännöllisesti kahdeksikon kautta suunnan vaihdon. Vanha muori oli varsin virkeä ja kuuntelikin kivasti apuja. Takaosaa sai hieman olla pitkän raipan kanssa aktivoimassa, mutta muuten poni kulki varsin kivassa muodossa. Teimme samaa laakeaa ympyrää myös ravissa, jolloin Lita innostui muutaman kerran kokeilemaan pientä ilottelua. Napakalla ohjauksella se kuitenkin keskittyi taas tehtäväänsä. Laukassa otin vain muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen annoin tamman kävellä pitkänä eteen-alas loppukäynnit. Urheilusuorituksen jälkeen tallissa Lita pääsi pesulle, josta se ei niinkään välittänyt. Melassiveden kautta poni laitumeen, eikä se kauaa aikaillut vaan heittäytyi heti piehtaroimaan nautinnollisesti. Kai se tuossa iässä on ihan sallittua.

Ei valmennusmerkintöjä.