Aarnion Da Casparo

Kassu on juuri sellainen poni, josta jokaisella tallilla kerrotaan tarinoita uusille tulokkaille. "Se on oikeasti tosi kiltti", joku vakuuttaa, ja heti perään toinen lisää "Mutta älä ihmettele, jos se tänään on päättänyt pistää tallin mullin mallin sekaisin." Kassu ei ole ilkeä, se vain tuntuu elävän maailmassa, jossa tylsyys on pahin mahdollinen asia. Jos ympärillä ei tapahdu mitään, se kyllä keksii itse ohjelmaa. Yleensä sellaista, jota ihmiset eivät olisi aivan ensimmäisenä toivoneet.

Tallissa ori on eloisa ja jatkuvasti mukana tapahtumissa. Se seuraa tarkasti, kuka liikkuu käytävällä, mitä naapurikarsinassa tehdään ja onko jollakin mahdollisesti taskussa porkkanoita jotka ei hänen kuppiinsa päädy. Kassu ei malttaisi seistä täysin liikkumatta, vaan siirtelee painoaan jalalta toiselle, kurkottelee käytävälle ja yrittää osallistua kaikkeen, vaikka kukaan ei olisi sitä pyytänytkään. Silti sen kanssa kaikki perushoitotoimenpiteet sujuvat mutkitta, kunhan käsittelijällä riittää ripaus huumorintajua eikä pieni sähläys hetkauta. Kengittäjän kanssa Kassu käyttäytyy yllättävän asiallisesti. Se tuntuu ymmärtävän, ettei homma valmistu nopeammin hötkyilemällä, vaikka välillä täytyykin vilkaista, mitä viereisessä karsinassa tapahtuu. Pesupaikka ei sen sijaan kuulu orin suosikkeihin. Ei siksi, että se pelkäisi vettä, vaan koska peseminen on sen mielestä aivan liian pitkäveteistä puuhaa ihmiselle, jolla olisi paljon tärkeämpääkin tekemistä.

Kouluratsuna Kassu näyttää, miksi sitä jaksetaan päivästä toiseen. Se liikkuu ilmavasti, kantaa itseään luonnostaan hyvin ja reagoi pienimpiinkin apuihin. Kun ratsastaja löytää oikean rytmin, ori tuntuu suorastaan tanssivan askellajista toiseen. Sillä on kapasiteettia paljon pidemmällekin kuin mihin moni ensisilmäyksellä uskoisi, mutta se vaatii ratsastajalta tarkkuutta, tasaisia käsiä ja ennen kaikkea vaihtelevia tehtäviä. Sama harjoitus viidettä kertaa peräkkäin on Kassun mielestä lähinnä loukkaus sen älykkyyttä kohtaan, ja silloin ohjelmaan saattaa ilmestyä ylimääräinen sivuloikka tai oma ehdotus seuraavasta tehtävästä.

Vaikka koulu onkin sen vahvin laji, pienet esteet ylittyvät iloisesti ja vaivattomasti. Kassu ei ole varsinainen estetykki, mutta hyppää rehellisesti ja hyvässä tasapainossa. Se lähestyy puomeja korvat hörössä ja tekee juuri sen, mitä ratsastaja pyytää, kunhan tämä itsekin tietää, mitä on tekemässä. Pienillä radoilla ori on ketterä ja hauska ratsastaa, eikä se koskaan tunnu pitävän hyppäämistä vastenmielisenä. Ori helposti hieman liioittelee hyppyään, joten ratsastajan tulee olla valmis pienellekin esteelle lähestyessään, mikäli hyppy on kuin grand prix radan viimeiselle esteelle.

Maastossa tilanne muuttuu täysin. Siellä Kassu muistaa olevansa ainakin omasta mielestään täysiverinen laukkaratsu. Ensimmäisen pitkän suoran ilmestyessä sen askel pitenee silmin nähden, korvat osoittavat menosuuntaan ja innostus kasvaa jokaisella laukka-askeleella. Jarrut kyllä löytyvät, mutta niiden käyttö vaatii kokeneen ratsastajan. Aloittelijalle Kassu ei maastossa sovi. Ei siksi, että se olisi ilkeä, vaan siksi, että sen vauhdin hurmaa ei ihan jokainen osaa hallita.

Jos maastopolulla vastaan sattuu koira, alkaa päivän ehkä huvittavin näytös. Kassu ei voi käsittää, miksi karvaiset, ääntä pitävät otukset saavat juosta irrallaan pitkin metsiä. Se mulkoilee niitä paheksuvasti, puhisee syvään ja pitää turvallisen välimatkan, aivan kuin koira olisi henkilökohtainen loukkaus sen arvokkuutta kohtaan. Sama epäluulo koskee lampaita, vuohia ja toisinaan jopa erityisen äänekkäitä lehmiä laitumellaan. Ihmiset saavat yleensä pidätellä naurua, kun ori marssii ohi niin tärkeän näköisenä kuin vain kykenee, viestien epäilyttäville olennoille heidän paikkansa olevan kaukana orin reviiriltä.

Kilpailupaikoilla Kassu muuttuu yllättävän ammattimaiseksi. Hälinä, kuulutukset ja muut hevoset eivät juuri hetkauta sitä, vaan se keskittyy omaan tekemiseensä lähes hämmästyttävällä vakavuudella. Verkassa energiaa riittää, mutta radalle astuessaan ori tuntuu muistavan täsmälleen, miksi paikalle on tultu. Juuri siinä piilee Kassun viehätys. Tallissa se on omalaatuinen, joskus hieman rasittavakin persoona, mutta radalla siitä kuoriutuu näyttävä, osaava ja yhteistyöhaluinen kilparatsu, joka saa tallilaiset unohtamaan kaikki ne harjalaatikot, jotka se on joskus levittänyt pitkin käytävää.