Hemgård Einar

Eino on niitä poneja, joista moni toteaa ensitapaamisella vain että “jaa, se on vain tuollainen”. Ori ei nimittäin koe tarpeelliseksi hurmata kaikkia vastaantulijoita suurilla eleillä tai tungettelevalla seurallisuudella. Se tarkkailee mieluummin hieman sivummalta, korvat puoliksi hörössä ja ilme sellaisena, kuin sillä olisi jatkuvasti meneillään jokin hyvin tärkeä sisäinen pohdinta. Todellisuudessa Eino on kuitenkin varsin mutkaton ja järkevä poni, kunhan sille antaa aikaa olla oma hieman omituinen itsensä. Liiallinen hössötys ja jatkuva lääppiminen eivät kuulu orin suosikkiasioihin, mutta omien ihmistensä kanssa se on yllättävänkin pehmeä ja surkuhupaisan huumorintajuinen tapaus.

Tallissa Eino viihtyy parhaiten silloin, kun ympärillä ei ole aivan mahdoton hulina. Se ei stressaa helposti, mutta jatkuva hälinä saa orin vetäytymään omiin oloihinsa. Karsinassa se saattaa seistä pitkäänkin paikoillaan puoliunisen näköisenä, kunnes huomaa käytävältä kuuluvaa rapinaa ja muuttuu hetkessä hyvin kiinnostuneeksi ihmiskunnan tekemisistä. Herkkujen suhteen Eino onkin yllättävän valveutunut tapaus. Se ei tunge eikä riehu, mutta osaa kyllä tarkasti paikantaa, missä porkkanat sijaitsevat ja ketkä niitä kantavat mukanaan. Einolla on usein niitä omia lemppaeri tyyppejä, joille se saattaa jopa hörähtää nähdessään. Hoitaessa ori on pääosin helppo, joskin hieman omissa maailmoissaan elävä. Harjatessa se seisoo rauhallisesti, välillä torkahdellen niin syvästi että alahuuli alkaa roikkua uhkaavasti. Toisinaan taas Eino saattaa havahtua johonkin täysin näkymättömään asiaan ja mulkaista käytävän tyhjää nurkkaa kuin siellä olisi vähintäänkin kummitus. Kavioita putsatessa ori toimii hyvin, mutta sillä on ärsyttävä tapa nojata koko painollaan siihen ihmiseen, joka sattuu jalan alle jäämään.

Varustaminen sujuu yleensä ongelmitta, joskin satulavyötä kiristäessä Eino näyttää aina siltä kuin kokisi syvää henkilökohtaista vääryyttä. Ei se pure tai uhkaile, mutta huokailee raskaasti ja tuijottaa syyttävästi seinää kuin elämä olisi erityisen epäreilua juuri tänään.

Ratsuna Eino on erittäin mielenkiintoinen yhdistelmä tarkkuutta, järkeä ja pientä omapäisyyttä. Se ei ole kuuma eikä sähläävä, mutta ei myöskään mikään automaatti, joka suorittaa sokeasti kaiken mitä ratsastaja pyytää. Ori haluaa ymmärtää mitä tehdään ja miksi. Jos ratsastaja jää epäröimään, Eino kyllä tekee päätöksiä itse. Kouluratsuna Eino on tasainen ja ryhdikäs suorittaja. Sillä ei ole kaikkein näyttävimpiä liikkeitä, mutta askellajit ovat miellyttäviä istua ja ori liikkuu hyvässä tasapainossa. Se reagoi pieniin apuihin tarkasti ja tekee asiat mieluiten rauhassa sekä huolellisesti. Liiallisesta puristamisesta tai jatkuvasta nyppimisestä Eino vain sulkeutuu itseensä ja muuttuu hitaaksi kuin märkä villasukka. Kun ratsastaja malttaa olla selkeä ja rauhallinen, ori näyttää parhaat puolensa ja työskentelee yllättävänkin laadukkaasti. Esteillä Eino herää aivan eri tavalla eloon. Se ei ehkä huuda riemusta tai sinkoile menemään korvat vinkuen, mutta sen olemuksesta huomaa selvästi kuinka paljon se nauttii tehtävästään. Ori on älykäs hyppääjä, joka lukee esteitä tarkasti ja osaa pelastaa ratsastajansa virheitä hämmästyttävän hyvin. Se ei kuitenkaan ole sellainen poni, joka hyppää hinnalla millä hyvänsä. Jos lähestyminen menee täysin mahdottomaksi tai ratsastaja kadottaa hallinnan, Eino mieluummin kieltäytyy kuin vaarantaa tilanteen.

Maastoesteillä Eino on parhaimmillaan. Siellä sen harkitseva luonne muuttuu suorastaan kullanarvoiseksi ominaisuudeksi. Ori etenee varmasti ja rohkeasti, mutta käyttää selvästi myös omaa päätään. Se ei hötkyile vesiesteillä, erikoisesteillä tai haastavilla pohjilla, vaan tuntuu analysoivan tilanteet nopeasti ja ratkaisevan ne sitten rauhallisen varmasti. Eino ei ole nopein kenttäratsu, mutta se on juuri sellainen poni jonka kanssa ratsastaja uskaltaa hengittää myös vaikeammilla radoilla. Maastossa ori viihtyy hyvin, kunhan sen ei tarvitse lähteä yksin keskelle maailmanlopun myrskyä. Yksin maastoilu onnistuu kyllä, mutta silloin Eino muuttuu entistä tarkkaavaisemmaksi ympäristönsä suhteen ja saattaa pysähtyä pitkäksi aikaa pohtimaan, oliko tuo pusikossa heilahtanut oksa nyt varmasti vain oksa. Porukassa ori on huomattavasti rennompi ja liikkuu mielellään tasaisessa tempossa muiden mukana.

Kilpailupaikoilla Eino ei juuri esitä suuria tunteita. Se tarkkailee ympäristöä hiljaisena ja hieman sulkeutuneen oloisena, mutta ei yleensä stressaa tai kuumene. Verkassa ori saattaa alkuun olla hieman hidas syttymään, kunnes se ymmärtää että nyt ollaan oikeasti tekemässä töitä. Radalle päästyään Eino muuttuu keskittyneeksi ja erittäin tarkaksi suorittajaksi, joka tuntuu sulkevan muun maailman ympäriltään pois. Se ei ehkä koskaan tule olemaan yleisön suuri showtähti, mutta sellainen hiljainen ammattilainen siitä on kasvanut ajan saatossa. Kilpakumppanina Eino on varma suorittaja, ja sen kanssa on helppo löytää onnistumisia pienistäkin asioista.