Aarnion Cheshire Cat

Katti on varsin tammamainen, omanarvon tuntoinen kilpaponi joka istuu paremmin yhden ihmisen käteen kuin aina vaihtuviin ratsastajiin ja vaatimuksiin. Toisinaan saattaa näyttää siltä, että kaikki on ihan hyvin ja tamma alistuu kohtaloonsa. Kunnes se kiskaisee korvat tiukasti niskaa vasten, vinkaisee ja ottaa lähdöt. Huonoina päivinä Katti kasvattaa lähestulkoon kynnet, tai ainakin se on happamana näykkimässä ja komentelemassa miten asioiden pitäisi olla. Onneksi poni on kuitenkin osaava ratsu, ja se liikkuu kauniin ilmavasti taitaen hommat aina vaativalle tasolle saakka.

Jo nuorena ratsuttajamme totesivat, ettei Katin kanssa vain kaikilla suju hommat. Mutta oikean ihmisen kanssa se on osaava ja jopa kivakin ratsu. Herkkänä tammana se ei siedä turhaa kiskomista tai liiallista pohkeilla puristamista. Kevyin rantein ja enemmänkin ohjaten kuin pakottaen ratsastettuna tamma antaakin itsestään paljon irti. Se on hyvässä ja pahassa nopeasti reagoiva, kuuntelee herkeämättä ratsastajan pieniäkin asennon muutoksia ja lisättyihin askellajeihin se ampaisee lähes lentoon. Tarkkaan kun katsoo, saattaa tamman kaviot juuri ja juuri hipaista kentän hiekkaa. Makeana jälkiruokana Katti tarjoilee kauniita vaihtoja, joissa se onkin varsinainen mestari. Esteillä sen sijaan hienohipiäinen tammamme on varsin kuuma ja vaikea tapaus. Se kyllä hyppää, mutta vauhti saattaa heikottaa herkkähermoisempaa pilottia. Periaatteessa Katti hyppäisi kyllä metrisiä ratoja, mutta turhan kuumana luonteena ne karkelot on jätetty paremmin niille joille se sopii. Maastossa Katti on helposti kierroksia ottava, eikä sovellu sen vuoksi aloittelijoille.

Kilpailupaikalla täydellisen kilpailusuorituksen lähtökohta on se, että Katti saadaan pysymään rentona. Hyvänä lämmittelynä on ratsastaa tamma vain rennoksi eteen-alas, ottaa ehkä muutama avaava väistö ja sen jälkeen vain kävellä hieman sivummassa ennen suoritusta. Katti imee itseensä helposti ympäristön jännittyneisyyttä, ja se näkyy radalla tahtirikkoina ja turhana kuumenemisena. Musta tamma on kyllä sinällään varma rusettihai kauniine liikkeineen, mutta tamman saaminen oikeaan mielentilaan on pikemminkin se haaste. Tallissa Katti on toisinaan varsin happaman näköinen, ja sen kanssa saakin olla hiukan tarkkana. Ei tamma tahalteen ole ilkeä tai selkeästikään halua olla ilkeä, se vain on perusluonteeltaan sellainen ettei välitä turhasta hyörinästä ympärillään. Vaikka voisi kuvitella, että tamman kanssa on aivan turha harrastaa mitään kevyempää, lähtee se oikein mielellään talutuslenkeille liinan päässä jossa se saa hiukan itse valita kulkureittiään. Laiduntaminen on myös Katin mieleen, se onkin kesäisin varsallisten tammojen kanssa samassa laitumessa jossa se on erittäin pätevä lastenvahti varsoille. Siitä lienee tulevan aikanaan hyvä emä omille varsoilleenkin?