Even Sheela

Päiväkirja

21.02.2023 – Varsominen (259 sanaa)

Elsa oli edellisvuotena siemennetty Eveneverissä asuvalla arabiori Workow Yemnillä, ja varsaa odotettiin syntyväksi aivan näillä näppäimillä. Tiinehtymisen kanssa oli jo meinattu menettää loppukin toivo, sillä kolmanteen kiimaan siemennettäessä olimme jo harkinneet orin vaihtoa. Elsa känkkäränkkä ei tahtonut tiinehtyä, vaikka se toki oli kiimassa ultrauksien perusteella, mutta selkeää ulkoista merkkiä se ei antanut. Kolmas kiima oli kuitenkin selkeästi vahvempi, sillä tamma oli kovin herkkä hipiältään ja vinkui tallikäytävällä oreille. Nähtiin se jopa tarhassa pissivän, kun Jonas oli käynyt kiltin Hefaistos oriin kanssa kokeilemassa härnätä tammaa. Siemensimme tamman heti samana iltana, onneksi yhteistyön kautta siementä saadaan varsin pikaisestikin naapuritallilta, ja toisen kerran vielä kahden päivän kuluttua. Ja wolá, Elsa oli kuin olikin tiineenä!

Vaikka moni pohtikin, oliko kovinkaan järkevää käyttää muutenkin huonotapaiselle Elsalle täysiverioria, houkutteli yhdistelmä niin paljon, että pakko oli tämäkin oljenkorsi kokeilla. Elsan ensimmäinen varsa oli muuttanut Uuteen Seelantiin, jossa se toimikin mallikelpoisena esteponina. Toivoimme kovasti varsasta tammaa, mutta ainahan tämä ponikasvatus on pientä arvalla leikkimistä. Kun Elsa alkoi näyttää iltatallin aikana varsomisen merkkejä, asensimme karsinaan valvontakameran. Tarkistin yöllä muutamaan otteeseen kameran, mutta kaikki häärääminen oli kaikonnut ja Elsa näytti nukkuvan oljillaan varsin makoisasti. Aamulla tilanne oli aivan sama, ja totesinkin että ehkäpä ensi yönä olisi parempi tuuri. Kun sain aamukahvit hörpittyä mukista, tuli tallista soitto, että Elsa on varsonut! Ilmeisesti tamma käytti hetken hyödykseen, kun kukaan ei vahtinut sen toimia, ja pyöräytti varsin vauhdikkaasti maailmaan kauniin ruunikon tammavarsan. Super äiti hoiti varsan mallikelpoisesti maitobaarille, kävimme vain keräämässä jälkeiset pois karsinasta ja jätimme tuoreen äidin huolehtimaan pitkäsäärisestä varsastaan ihan itse. On tämä kasvatustyö aina yhtä mystistä ja antoisaa puuhaa!

21.08.2023 – Vuosihuoltoa (303 sanaa)

Aarniometsässä toki hoidetaan huolellisesti jokainen ratsu, mikäli herää epäilystä ongelmista terveyden kanssa. Onhan terve työkaveri aina varsin mukavampi kuin hiukan kipeä ja mahdollisesti myös haluton työkaveri. Akuuttien vaivojen lisäksi meillä on ollut tapana käyttää nuoret hevoset kilpauran kynnyksellä sekä 15v ikään päässeet kilpahevoset vuosikontrollissa, sillä useimmiten vaivat alkavat joko jo nuorella iällä tai juurikin ikääntymisen alkaessa. Vaikka kaikkia hevosia ratsastetaankin säästelevästi, on kilparatsun arki kuitenkin niveliä ja lihaksia kuluttavaa puuhaa. Elsa on varsonut kilpailu-uransa aikana kahdesti, joten se on saanut muutamankin huilivuoden väliin, mutta silti se matkusti rekassa muutaman muun kanssa lähiklinikalle vuosihuollettavaksi. Samalla katsotaan myös suuhun, ja hoidetaan hammasvaivatkin, mikäli sellaisia on.

Elsa lastautui varsin näppärästi, ja matkusti reilun puolentunnin matkan rauhassa. Perillä tamma kuopsutteli muutaman kerran, kun kavereita purettiin autosta, mutta päästessään ulos autosta se käveli nätisti klinikan karsinoihin odottamaan vuoroaan. Elsa oli joukkion viimeisenä vuorossa, ja puin sille suitset päähän, jotta pääsimme liinan päähän juoksemaan klinikan kentälle. Oikeaan kierrokseen tamma ravasi rennosti, mutta vasempaan se selkeästi otti lyhyempää askelta vasemmalla takajalallaan. Eläinlääkäri taivuttikin jalan vielä lopuksi asfaltilla, jossa ei varsinaista ontumista tullut ilmi, mutta askel oli jäykkää takaosasta yläniveliä taivuttaessa. Talutin jo hiukan happaman tamman takaisin sisälle, jossa sille tarjoiltiinkin heti sopivat päiväkännit, jotta hoitotoimenpiteet olisivat helpompia. Elsa vanhana känkkäränkkänä tarvitsi kaksi annosta rauhoittavaa, ennen kuin alahuuli alkoi roikkua sopivasti.

Eläinlääkärimme päätyi kuvaamaan vasemman takapolven, mutta kuvat olivat siistit. Ultraäänellä polvessa löytyi nestettä, joten neste punktoitiin nivelestä pois ja tilalle laitettiin tujaus kortisonia mahdollista tulehdustilaa hoitamaan. Rauhoitettu Elsa pysyi toimenpiteen ajan levollisena, ja naureskelimmekin Jonaksen kanssa, josko samaa saisi kotiinkin toisinaan tammalle huonoja päiviä tasaamaan. Ei vaan, kyllä talliin aina yksi kiukku-Elsa mahtuu. Kun lastaushetki koitti, alkoi tammamme olemaan taas oma itsensä. Se luimisteli, kun talutin sen autoon ensimmäisenä, eikä sille ollut edes heinäpussia tarjolla paluumatkalle. Kotona tammaa odottaisi muutaman päivän kävelyloma, jonka jälkeen palaillaan taas toivottavasti entistä ehompana treeniin.

Ei valmennusmerkintöjä.