E.N. Kuutamokeikka

Ei päiväkirjamerkintöjä.

Valmennukset

11.03.2023 – Treenaamalla taidot pysyy hallussa

Kevään tuntua on jo ilmassa, sen haistaakin tuulessa ja tuntee lämpönä iholla. Tälle päivälle oli luvattu hyvää keliä, joten ponit talviteloilta esiin ja nauttimaan lumesta vielä kun sitä riittää! Tämän päivän suunnitelmissa oli käydä alle reipas maastolenkki ja ottaa sen jälkeen muutama hyppy maneesissa. Kepponen oli jäänyt aamuheinien jälkeen sisälle, sillä se olisi aamupäivän ensimmäisten ratsastettavien joukossa. Tallityöntekijämme Milena tulisi maastoon mukaan nuorella Harhalla ja näinkin naisen olevan jo varustamassa oria. Pistin siis omiin töppösiini vauhtia ja kävin hakemassa Kepposen estesatulan, meksikolaiset suitset ja rintaremmimartingaalin. Harjapakin ja jännesuojat otin myös matkaani mukaan.

Karsinassa puoliunessa nuokkui ruunikko ori saapuessani sen karsinalle. Hiukan alahuuli roikkuen se katseli tekemisiäni, mutta tuli sitten tervehtimään puhisten kasvoilleni kun avasin karsinan oven. Kiinnitin oriin seinäkalteriin kiinni löysällä narulla, jotta voisin pitää karsinan ovea auki. Pikainen harjaus yön jäljiltä riitti juuri muutama viikko sitten klipatulle karvalle. Selvitin myös jouhet, sitä kun orilla riittää. Puin suojat orille jalkaan ja satula selkään. Sen verran suljin karsinan ovea että kävin itse vielä vetämässä kypärän päähän ja saappaat lenkkareiden tilalle jalkaan. Huikkasin Milenalle olevamme pian valmiita palatessani Kepposen karsinalle. Siellä ori veti taas jo hirsiä. On siinäkin kilparatsu.

Hetkeä myöhemmin olimme tallin edustalla ja nousimme sopivan välimatkan päässä toisiimme orien selkään. Kepponen otti heti johtavan aseman, selkeästi se koki olevansa vanhempana oikeutettu määräämään tahdin. Harha onneksi myös pitkäjalkaisena pysytteli matkassa mukana. Valitsimme reitin, josta tulisi yhteensä 4,5km matkaa. Reitille osui hieman lumisempi metsätien pätkä, jolla pääsimme ravaamaan reippaasti orien kanssa. Kepponen pärski tyytyväisenä, nyki hieman ohjaa kokeillakseen oliko tämä lopullinen vauhti ja tyytyi sitten hölkkäämään reippaassa ravissa korvat hörössä. Lenkki oli nopeasti kierretty reippaiden hevosten kanssa ja suuntasimmekin sen jälkeen kohti maneesia. Kävelytin oria hetken maasta samalla kun kävin laskemassa edellisen treenajan jäljiltä muutaman esteen noin 80cm korkuisiksi. Kiipesin sitten takaisin selkään.

Aluksi otin muutaman yksittäisen hypyn helpolla linjalla, jonka jälkeen siirryin tekemään pientä tehtäväämme. Ensin tulimme lyhyellä sivulla innarina kaksi ristikkoa. Loivan kaaren myötä ohjasin orin lävistäjälle jossa oli ensin pystyeste ja kahden laukka-askeleen jälkeen tasaokseri. Tunsin oriin keskittyvän hyvin ja kuuntelevan apujani tarkasti. Kepposen kaltaisen ratsun kanssa tehtävä olikin varsin helppo mutta vaati kuitenkin tarkkaan laukan säätelyä jotta innarilta ei loppuisi energia eteenpäin, mutta kuitenkin kaarteessa hallinta säilyy jotta ensimmäinen sarjan este ei tule liian äkkiä. Tulimme tehtävän muutaman kerran, kunnes totesin treenin tehdyksi. Kävelimme pitkät loppukäynnit, samalla kun seurasin Milenan ja Harhan hyppyjä lävistäjällä.

Tallissa riisuin orin varusteet karsinassa, enkä kerinnyt edes kissaa sanomaan kun ori jo kellahti juuri siivotun karsinan puruille piehtaroimaan kevyen hien pois. Vein varusteet paikoilleen ja tein orille vielä lämpimän mash -veden. Tyytyväisenä ori ryysti juomansa viimeistä pisaraa myöden. Loimitin Kepposen vielä ja talutin sen sitten tarhaan nauttimaan kevätauringosta. Kirjoitin vielä treenivihkoon lyhyet terveiset, kerrassaan hyvät treenit!