Hartwig's Demon Blaze

Päiväkirja

30.07.2026 – Uusi satula (465 sanaa)

Olimme jo jonkin aikaa pohtineet, olisiko Devonin vanha estesatula aika vaihtaa uuteen, mutta lopullinen päätös syntyi vasta viime viikon hyppytreenien jälkeen. Ori oli tuntunut viime aikoina jotenkin tavallista vastahakoisemmalta satuloidessa, ja vaikka se oli radalla tehnyt tehtävänsä tutun varmasti, muutama pieni asia oli alkanut vaivata mielessäni. Erityisesti satulan asettuminen selkään oli alkanut näyttää epäilyttävältä, sillä satula oli aavistuksen kiikkerä. Se tuntui liukuvan hieman eteenpäin hypyissä, ja satulavyötä kiristäessä Devon oli pari kertaa luonut minuun sellaisen happaman katseen, josta tiesin, ettei kaikki ollut aivan kohdallaan.

Viimeinen niitti tuli, kun huomasin treenin jälkeen karvojen olevan satulan alta hieman tavallista enemmän pörrössä ja selän lihaksiston näyttävän satulan kohdalta epätasaiselta. Devon ei ollut ontunut eikä selvästi aristellut, mutta en halunnut jäädä odottelemaan, että pienestä epämukavuudesta kehittyisi oikea ongelma. Vanha satula oli palvellut hyvin, mutta Devonin selkä oli muuttunut vuosien varrella, ja oli aivan mahdollista, ettei aikanaan sopivaksi todettu satula enää istunutkaan samalla tavalla. Päätimme siis kutsua satulansovittajan käymään, sillä tallissa oli pari muutakin hevosta jotka kaipasi uutta satulaa.

Tänään oli vihdoin sovituspäivä. Devon suhtautui koko toimitukseen omalla tutulla tyylillään. Se seisoi käytävällä rauhallisena ja katseli puuhasteluamme ilmeellä, joka tuntui sanovan, että jos tässä nyt kerran aiotaan käyttää koko iltapäivä satuloiden ihmettelyyn, niin toivottavasti joku on muistanut varata myös välipalan. Vanha satula tarkastettiin ensin, ja sovittaja vahvisti epäilyksemme. Se ei enää jakautunut selälle tasaisesti, vaan painetta kohdistui liikaa muutamiin kohtiin. Satula myös keikkui hieman. Ei siis ihme, että se oli alkanut hivuttautua eteenpäin hypyissä.

Seuraavaksi pääsimme kokeilemaan muutamaa vaihtoehtoa. Devon jaksoi seistä paikallaan ihailtavan kärsivällisesti, vaikka satuloita nosteltiin sen selkään ja pois useampaan kertaan. Välillä se laski päänsä alas ja näytti siltä, että olisi voinut ottaa pienet nokoset koko puuhan keskellä. Uuden satula löytyikin lopulta. Se asettui paremmin sään ympärille, jätti selkärangalle riittävästi tilaa ja jakoi painon tasaisemmin paneelien varaan. Myös satulan tasapaino näytti oikealta, eikä se keikkunut tai pyrkinyt valumaan eteenpäin.

Lopuksi kävimme vielä lyhyesti ratsastamassa kaikki askellajit uudella satulalla. Devon tuntui heti alkuun liikkuvan rennosti, ja satula pysyi hyvin paikoillaan siirtymisissä ja muutamissa pienissä hypyissä. En tietenkään voi yhden kokeilun perusteella vannoa, että kaikki ongelmat ovat kadonneet, mutta ero vanhaan oli selvä. Ori liikkui mukavasti eteenpäin eikä tuntunut yrittävän päästä eroon varusteistaan kesken kaiken. Esteillä se oli oma itsensä. Korvat hörössä, askel tasaisena ja hyppy varmana. Uusi satula ei tehnyt siitä yhtäkkiä olympiavoittajaa, mutta antoi ainakin paremmat edellytykset tehdä työnsä mukavasti.

Talliin palatessa Devon sai ansaitsemansa harjauksen ja muutaman ylimääräisen herkun. Se seisoi tyytyväisenä paikoillaan sillä aikaa, kun ihastelin uutta satulaa satulahuoneessa. Vanhan satulan kanssa olisi varmasti pärjännyt vielä hetken, mutta hevosen mukavuudesta ei kannata tinkiä vain siksi, että vanha varuste on tuttu ja hyväksi todettu joskus aikaisemmin. Nyt seuraamme uuden satulan sopivuutta treeneissä ja tarkistamme selän kunnon säännöllisesti. Myös hieroja saisi katsoa orin läpi seuraavan kerran tallilla vieraillessaan, jottei vanha satula olisi päässyt aiheuttamaan turhia jumeja oriille.

Ei valmennusmerkintöjä.