Aarnion Wild Echo

Ekin läsnäolon huomaa heti talliin astuessa, oli sitä sitten hevosihminen tai ei. Se tuntuu olevan jatkuvasti menossa johonkin, tutkimassa jotakin tai vähintäänkin seuraamassa, mitä ympärillä tapahtuu. Eloisa ori elää täysillä mukana arjessa, ja sen ilmeestä näkee usein jo kaukaa, että päässä liikkuu enemmän ajatuksia kuin ponilla ehkä olisi aivan tarpeen. Uteliaisuus on Ekin vahvuus. Ja toisinaan myös pieni kompastuskivi. Jos tallikäytävälle ilmestyy uusi ämpäri, erikoisen näköinen harja tai vaikkapa huppari tuolin selkänojalle, ori käy varmasti tarkistamassa tilanteen ensimmäisenä. Kunnon ravistelu vie puserolta luulot pikaisesti.

Hoidettaessa Eki on pääosin helppo, vaikka paikallaan seisominen ei kuulu sen suurimpiin vahvuuksiin. Se siirtelee jalkojaan, kurottelee katsomaan käytävälle ja yrittää pysyä ajan tasalla kaikesta, mitä tallissa tapahtuu. Hoitajan on turha loukkaantua, vaikka orin huomio välillä harhailisi. Se ei johdu välinpitämättömyydestä, vaan loputtomasta kiinnostuksesta ympäröivään maailmaan. Kavioiden puhdistus, satulointi ja suitsiminen sujuvat ongelmitta, kunhan hommat tehdään reippaasti eikä jäädä turhaan jahkailemaan.

Yksi asia saa Ekin keskittymisen katoamaan välittömästi, nimittäin eritoten omenapuiden viheriät oksat. Jos maastoreitin varrella oksa kaartuu sopivasti polulle, ori venyttää kaulaansa salamannopeasti nappaamaan suuhunsa muutaman lehden ennen kuin ratsastaja ehtii edes huomata tilanteen. Pajut, koivut, vaahterat… Ekin mielestä puissa kasvava vihreä on vähintäänkin maistamisen arvoista. Talliporukka onkin todennut, että ori tunnistaisi tuoreen lehtipuun kilometrin päästä, vaikka silmät sidottaisiin. Sen verran monta kertaa se on yhden jos toisenkin ratsastajan päässyt yllättämään kesken rauhallisen maastolenkin.

Ratsuna Eki on sähäkkä, kevyt avuille ja innokas tekemään töitä. Sen askel on eloisa ja eteenpäinpyrkivä, mutta kaiken energian alla piilee erittäin kuuliainen ja yhteistyöhaluinen poni. Se kuuntelee ratsastajaansa tarkasti eikä tee ratkaisuja omin päin, vaan yrittää vilpittömästi ymmärtää, mitä siltä kulloinkin pyydetään. Koulutyöskentelyssä Eki liikkuu tasapainoisesti ja suorittaa tehtävät huolellisesti, vaikka sen ilmeestä näkee usein, että esteet kiinnostaisivat huomattavasti enemmän.

Ja esteillä ori todella pääsee oikeuksiinsa. Ensimmäisten hyppyjen jälkeen sen liikkeeseen syttyy aivan uudenlainen ilo. Eki lähestyy esteitä rohkeasti, hyppää nopeasti jaloistaan ja käyttää kroppaansa tehokkaasti myös hieman hankaliin ponnistuspaikkoihin. Se ei ole huimapäinen eikä rynnistä ilman hallintaa esteille, vaan säilyttää hyvän rytminsä ja tekee parhaansa myös silloin, kun ratsastaja ei onnistu rakentamaan täydellistä lähestymistä. Sen kanssa ratsastajalle syntyy nopeasti tunne, että poni yrittää ratkaista radan yhdessä ihmisen kanssa eikä pelkästään suorittaa omaa osuuttaan.

Maastossa Eki on pirteä ja utelias retkikaveri. Se kulkee reippaasti eteenpäin, tarkkailee ympäristöään korvat jatkuvasti liikkuen ja suhtautuu uusiin asioihin kiinnostuksella ennemmin kuin epäluulolla. Joskus metsäreissun eteneminen hidastuu hetkeksi, kun jokin erityisen houkutteleva oksa osuu sopivasti reitin varrelle, mutta pienellä muistutuksella ori jatkaa matkaansa tyytyväisenä. Säikkyä tyyppiä siitä ei saa tekemälläkään. Eki uskoo vakaasti, että lähes kaikkea uutta kannattaa ensin tutkia, ja vasta sitten päättää, onko siinä mitään pelättävää. Naapurin isännän vanhaa kollia myös, mutta se onkin aivan oma tarinansa.

Kilpailupaikoilla ori on vilkas, mutta hyvällä tavalla. Se seuraa kuulutuksia, katselee muita hevosia ja yrittää pysyä kärryillä kaikesta ympärillään tapahtuvasta, kuitenkaan hermostumatta hälinästä. Verkassa energiaa riittää, mutta radalle päästessään Eki kokoaa ajatuksensa yhteen ja muuttuu määrätietoiseksi kilpaponiksi. Se ei ehkä ole tallin rauhallisin persoona, mutta sen aito työinto, rehellisyys ja iloinen asenne tekevät siitä juuri sellaisen ponin, jonka selkään on helppo nousta päivä toisensa jälkeen.